etusivu esittely orit tammat kasvatus

Tallin esittely

Roanoake Stud sai alkunsa kesällä vuonna 2014, jolloin tallin ylläpitäjän entinen ponitalli, Stud Caruso, sulki ovensa. Stud Caruso ehti olla toiminnassa huimat seitsemän vuotta, vaikka aktiivisuus olikin ajoittain heikkoa. Tästä huolimatta tallin ponit olivat tallinomistajan ylpeys. Suurin osa Roanoaken kasvateista periyttää Stud Caruson kasvattien ja asukkien verilinjoja.

Stud Caruson lopetettua, Rue pakkasi kimpsut ja kampsut sekä ponit kainaloonsa ja suuntasi nokka kohti pohjoiseen etsien idyllisiä tiluksia kasvattaa kilpaponeja. Pitkän etsinnän jälkeen sellaiset löytyivät Ison-Britannian pohjoisessa, lähellä Britannian ja Skotlannin rajaa, lähellä Berwick-upon-Tweed kaupunkia. Reilun vuoden ehtivät ponit idyllisessä Berwick-upon-Tweedissä asustella, kunnes klaustrofobinen Rue päätti, että naapurit ja sivilisaatio ovatkin liian lähellä (lue: lähimpiin naapureihin on reilut 15 kilometriä matkaa). Pitkän harkinnan ja hampaiden kiristelyn jälkeen tuli tuomio: muutto vielä pohjoisemmaksi Skotlantiin, tarkemmin ottaen Scardroyhin, Loch Beannacharainin lähettyville. Tallitie on lopulta melko helppo löytää, sillä tie on melko suoraviivainen, ilman hankalia risteyksiä. Narisevaa, pientä ruosteista kylttiä jossa lukee "Roanoake Stud", on vaikea olla huomaamatta. Jos kuitenkin onnistut löytämään oikea osoitteen ensimmäisellä yrityksellä, tallimestari takuulla tarjoaa sinulle pullakahvit. Itse tallitie on kuitenkin lyhyt ja pian esiin astuu iso valkoinen päätalli. Tallirakennuksen vieressä möllöttää suuri, vaalea tammi, jota voi sanoa melkein valkoiseksi oikeassa auringonvalossa. Varmaan tajusit, mistä tallin nimi on peräisin!

Roanoake Stud on osa pientä niin sanottua "ratsuponikommuunia", johon kuuluu yhteistyötallimme Knockturn Ponies sekä Swandale.
Roanoaken pihassa möllöttää punainen tallirakennus, jossa on 50 karsinaa tallin omille poneille. Kaikissa karsinoissa on vesiautomaatti, ruokakaukalo, suolakivi sekä "puuhapallo". Talli on rakennettu 1700-luvun alussa, mutta sitä on kunnostettu niin monta kertaa, että sinne voi majoittaa hevosia ja tähän mennessä ponimme ovat viihtyneet siellä varsin mainiosti. Tallin viereen on rakennettu iso maneesi, jonne mahtuu monta ratsastajaa ratsastamaan samaa aikaa. Maneesissa on ilmastointi, sekä ikkunoita josta valo pääsee sisään. Tallin lähimetsissä on hyvät ratsastusmahdollisuudet; maastopolkuja on paljon ja ne ovat hyvin vaihtelevia, puhumattakaan kauniista Skotlannin kukkuloista, joita meidän ponit jaksavat kerta toisensa jälkeen into piukeina kiivetä. Kesäisin tallin vieressä sijaitseva Loch Beannacharain on suosittu uittopaikka, jossa usein törmää naapuritallin poneihin.

Hevoset saavat kesäisin viettää suurimman osan päivästä laiduntaen suurilla viheröivillä laitumilla. Nuorille orivarsoille on oma, yhteinen kesälaidun, jossa pojat saavat tutustua ja nauttia seurasta. Vanhemmille oreille on omat, suurehkot tarhat, joissa niille riittää runsaasti syötävää. Tarhoissa on tuulensuojakatokset, joihin hevoset voivat mennä suojaan auringolta sekä inhottavilta hyönteisiltä kesäisin. Katokset ovat myös tärkeitä tuulta vastaan, sillä yhden käden sormin voi laskea päivät, jolloin Skotlannissa ei tuulisi. Laitumilla kasvaa muutama suuri puu, jotka antavat varjoa kesähelteiltä.

Tallipihalla juoksentelevat myös tallin kuusi kissaa sekä kaksi australianpaimenkoiraa. Kissat löydät helposti ladosta, kun taas koiranretaleet satuit varmasti huomaamaan heti tultuasi tallipihaan. Koirat, jotka tottelevat muun muuassa nimillä Pippin ja Pooch, on opetettu olemaan poissa tarhoista ja sekä hevosten läheltä. Koirat juoksentelevat ympäri tallipihaa jahdaten toisiaan päivät pitkät, kun taas kissat ovat hieman hienovaraisempia, eivätkä lähde ulos ladosta juuri ollenkaan. Siellä on riittävän monta tunnelia ja koloa, mitä tutkia. Tosin talvella kissaklaanin löytää varmemmin toimistosta tai satulahuoneesta patterin päältä.